Hertan reissusuunnitelmia

Kuten Hertta vuosisuunnitelmassaan jo mainitsi, hän on lähdössä äidin ja iskän naimisiinmenon kunniaksi vähän reissuun loppukesästä. Tätä varten hänelle pitää hommata myös oma passi sillä enää ei riitä merkintä äidin passissa. Selailin nettiä ja ihmettelin kun muutamassa paikassa oli oma hinnoittelunsa vauvan passikuvalle - miksi ihmeessä? Ja miksi hintaeroa oli jopa 10e? Varmaan siihen saa mukaan jotkut kivat pienet kehykset tai jotakin...

Pakkasimme kimpsut ja kampsut, tärkeimpänä hiusharja, ja lähdimme kohti lähintä valokuvaamoa. Toisin kuin suurkaupungin (Lahden) kuvaamoissa, tämä pikkukylän valokuvaamo pyysi vauvankin kuvista vain sen 18 e, mutta kuvaaja kertoi näiden passikuvasessioiden kestävän joskus pitkälti toista tuntia eli vauvojen passikuvaaminen voi tuottaa persnetot tekijälleen. Hertta nökötti kuitenkin ihan huippiksena aloillaan ja olisi mielellään esitellyt kahta pientä valkoista nykeröään jotka näkyivät hänen hymyillessään aurinkoisesti. Mutta ei, passikuvaus on vakava asia ja hymyillä ei saanut; kerroin kyllä Hertalle että tämmöinen typerä valokuva otetaan vain viiden vuoden välein.

Vauvan mukaantulo ei ole oikeastaan vaikuttanut matkasuunnitelmiin mitenkään rajoittavasti toisin kuin etukäteen saatoin ajatella. Oikeastaan Hertta on tuonut jo ennestäänkin värikkääseen tai aktiiviseen elämäämme vain iloa ja onnea, siksi tuntuu erityisen mukavalta päästä näyttämään hänellekin vähän maailmaa! Matkajärjestelyissä on kuitenkin huomioitava muutamia asioita:

- Lentoaika: joku kaukokohteiden perus 16h voi tuntua äkkiseltään siedettävältä, mutta lapsi sylissä mieli voi muuttua monesti lennon aikana. Useammilla lentoyhtiöillä on vauvalle baby basket matkan ajaksi, mutta sen ikärajana pidetään 6 kuukautta. Mikäli lasta ei halua pitää sylissään, pitää hänelle ostaa oma paikka joka on saman hintainen kuin aikuisillakin. Ja oma aprikointini; jos lapselle ostaa oman paikan, on syytä ottaa käsimatkatavaroihin jesaria jolla huolehtii siitä että paikkaa myös kulutetaan edes vähän. Toisaalta taas 16h sylissäpitoa (tai jos molemmat vanhemmat mukana, fifty-fifty) vs. oman paikan hinta (otetaan esimerkiksi kaukolennot ja 1000e) - sylissäpidolle tulee tuntikohtaista säästöä jo sen verran että se kannattaa.

- Kohdemaa: rokotukset? hygienia? saako vaippoja ja ennenkaikkea ruokia ostettua paikan päältä? Entä kohteen muut ominaisuudet kuten kulkeminen? Joku seikkailukohde kuten Seychellit voi kuullostaa ihanalta, mutta onko loppupeleissä niin ihanaa kantaa muksua joka paikkaan kun teitä ei niinkään ole.


- Hotelli: kaikki eivät halua lapsia asiakkaaksi. Ymmärrän tämän täysin, jopa itse hotelleja pläräiltyäni välttelin niitä perheparatiiseja jossa saisi varmasti osakseen siivun koheltamista, kiljumista ja sotkevia muksuja. Suuri plussa on jos hotellilla on lastenallas sekä vauvalle oma pinnasänky. Babysitter-palvelut eivät tuo itselleni lisäarvoa sillä en jätä Herttaa hoitoon kuitenkaan.

- Vauvan kuljettaminen: matkarattaat? kantoreppu? molemmat? millaiset? Matkarattaissa kaiketi järkevää että 1.niissä on aurinkolippa ja 2.selkänojan saa makuuasentoon. Kantoreppua hankkiessa huomioikaa, että lapsen jalat eivät saa roikkua alaspäin vaan niiden tulee olla kantajansa kyljissä. Monessa hinnakkaammassakin mallissa jalat repsottavat alaspäin.

Hertta kirjoittelee reissuraportin ja matkavinkkejä sitten kun aika on B-)

Ja minne Hertta on matkustamassa? Jotain salaisuuksia pitää häissä olla, raotan sen verran kuitenkin että matkan aikana Hertta näkee palan sitä metropolia jonka moni vauva haluaisi nähdä ja  pääsee nautiskelemaan värikkäästä paratiisista.

Motoriikkaneuvola

Mietin itse paljon sitä miten vauvan tulisi missäkin ikävaiheessa liikkua ja toimia. En ota asiasta paineita jos minun lapseni ei nyt juuri satu olemaan motorisesti huippulahjakas, mutta lähtökohtaisesti mielenkiinnosta haluaisin tietää. Neuvolasta ei välttämättä saa ohjeistusta tai tietoa muuten kuin suuntaa antavasti, onko perimmäinen syy sitten tiedon vai uskalluksen puute sillä moni äiti varmasti huolestuu turhaan jos oma vauva nyt vain sattuu kehittymään eri tahtiin kuin muut. Ja tämä eritahtisuus on sääntö, normaalia ja täysin ok sekä piste.

Jossain kohtaa blogiani möläytin jo olevani ammatiltani fysioterapeutti. Pelkästään se ajaa minut utelemaan vauvan kehitysvaiheista alan asiantuntijoilta. Puoliksi maalaisjärjellä puoliksi ammatillisin aivoin ajateltuna pidin hyvänä asiana sitä että Hertta vaikutti varsin jämäkältä tytöltä, lenskari-asento onnistui haparoimatta hienosti! Minulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus saada kädestäpitäen-opastusta alan ammattilaiselta; lastenfysioterapeutilta.

Ensinnäkin leveilin Hertan taidolla kääntyä vatsalta selälleen, ja haloo opittiin se jo parin viikon iässä. Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen taito sinällään vaan enemmänkin kellahtamista painovoiman ja pään yhteistyön tuloksena. Eihän pyllähtämistäkään kutsuta istuutumiseksi!  Fysioterapeutin mukaan Hertta myös todellakin oli jämäkkä; mutta tämä ei välttämättä olekaan niin hyvä asia kuin miltä puhekielessä kuullostaa (ja jälleen ei hyperventilaatioita; tämäkin on nor-maa-li-a). Sain ohjeistuksen miten Herttaa tulee käsitellä jotta keho rentoutuisi, kantoasennoista lähtien. Möläytin ääneen ajatuksen hyppykiikusta, mutta se aktivoisi jäykkyyttä ennestään joten Hertan tyyliselle jäpittäjälle se ei sovi. Muutenkin mietin, pohjaamatta tätä yhteenkään tutkimukseen, että vauvan luut ovat hyvin elastisia vielä, ja kun tähän lisätään nivelten yleinen taipumus provosoitua tärähdyksestä, niin en tiedä onko hyppykiikku loppupeleissä hyvä asia lainkaan. Lähden siitä ajatuksesta, että lapsi tekee asioita siinä tahdissa kuin osaa; silloin nivelet, luut, ligamentit ja lihakset ovat kehittyneet riittävästi jotta toiminta on biomekaanisesti oikeanlaista. Luonto on fiksu eikä opeta asioita ennenkuin tuki- ja liikuntaelimistö sekä motoriset taidot ovat riittävän kehittyneet. Motoriikan kehityshän on melkoista hienosäätöä; yhdenkin kehitysvaiheen jäädessä pois lapsesta tulee kömpelömpi (lue lisää; Gallahue & Ozmun: Motor Development). Näin ollen esimerkiksi hyppykiikussa olemisen kyseenalaistan; jos lapsen keho olisi siihen valmis, lapsi osaisi hyppiä itsekseenkin.

 Kuten siis sanoin, Hertta on tyypiltään jämäkkä vauva. Kuitenkin ensimmäiset  opittavat taidot vaativat keholta koukistumista; sekä vatsalleen että selälleen kääntyminen tapahtuu vartalon koukistuksen kautta. Jos vauva on kovin ojennusvoittoinen ja haluaa vain ojentua, ei kääntyminen onnistu. Minulla ei ole nyt muita kokemuksia kuin oma Herttani, mutta kun aloin käsitellä Herttaa tavalla jolla minua neuvottiin, huomasin vauvan rentoutuvan ja jäpittäminen väheni. Näin ollen myös seuraavan motorisen taidon, vatsalleen kääntymisen, harjoittelu alkoi. Hertta oppi kääntymään vatsalleen 3kk iässä. En halua motoriikan harjoittelun olevan hätiköintiä vaan jokainen vaihe erikseen ja rauhassa, en siis todellakaan tavoittele sitä että Hertta olisi jatkuvasti motoriikaltaan "ylikehittynyt" jos näin voisi sanoa. Tämä vain esimerkkinä hyödystä jota lastenfysioterapeutilla käyminen meille toi; muuten ihailisin edelleen vauvan lenskari-asentoa ja varmaan hypyttäisin Herttaa hyppykiikussa koska hän todennäköisesti touhukkaana myös pitäisi siitä.

Suosittelen lastenfysioterapeutilla käymistä jokaiselle jota vauvan kanssa jumppaaminen ja motoriseen kehitykseen perehtyminen kiinnostaa. Vauvalla ei siis tarvitse olla  minkäänlaista varsinaista "ongelmaa" liikkumisen suhteen, enemmänkin motoriikkaneuvolan tapaista tarkoitan. Tässä vielä kuvia Hertan fysioterapiasta, kuvissa sekä videossa Hertta piirua vajaa 4kk ikäinen. Kuvissa mukana lastenfysioterapeutti Hanna Heinonen /Fysio Move Nastola.

Riisuminen ja pukeminen sylissä kehittävät motoriikkaa

Kääntymisen harjoittelua

Kurottelua korkeuksiin :)

Hertan mielestä jumppaaminen on kivaa, fysioterapeutille voi kertoilla samalla sitäpaitsi kuulumisia :)

Tossuja!

Siis voi jeskamandeera, tämä vauvamaailmaan astuminenhan on siis täysin verrattavissa reinkarnaatioon! Loputtomasti ihania asioita joille on jatkuvasti tottakai myös huutava tarve. Nyt törmäsin johonkin aivan ylisuloiseen, nimittäin tossuihin! Meillä oli pitkään käytössä "tassutossut" sisällä sukkien päällä, mutta jäivät pieniksi.. nythän tilanne korjaantuu.

Tohvelisankarin nettikaupasta löytyi valtavasti ihania tossuja, ensiajatukseni oli tietysti hamstrata niitä rippikouluikään asti mutta muistin luvanneeni isännälle etten hamstraa kauhean pitkälle eteenpäin. Ainakaan siis kauhean pitkälle. Niinpä Hertalle onkin tulossa vain kahdet, koossa 6-12 kk. Eikö olekin valloittavan suloiset? Lisäksi laadukkaat, sillä tossut valmistetaan käsityönä Englannissa, aidosta italialaisesta nahasta.

More Po.P

Polarn O.Pyretin vaatteet jakavat mielipiteeni. Toisaalta pidän vahvoista väreistä, kuitenkaan en tykkää läheskään kaikista väriyhdistelmistä kuten punasininen tai kuoseista kuten romanttiset pikkukukalliset kuosit. Selkeää ja eleganttia linjaa joka saa olla suloinen. En lähde ihastelemaan vaatteita vain koska se on niin pop;esimerkiksi huipputrendikkäät multiraidat, paitsi se yksi jossa pinkki oli jollain tavalla osallisena, saavat minut oksentamaan.. ehkäpä Po.Pin vaatteet uppavat enemmän pojan vaatevalikoimiin, eli jos Hertalle joskus pikkuveikka siunaantuu niin vakiobrändi on selkeä :)

Well well well, aiemmin mainitsin jotta tuli upotettua muutama latinki Polarn O. Pyretin verkkokauppaan, joten kauheasti ei tarvetta enää vaatekappaleille ollut kun painelin kauppaan alelaareille. Oikeastaan metsästin uusia uikkareita sillä edelliset alkavat tuntua nafteilta; löysinkin ihanat mutta koko 86cm vasta näytti isommalta kuin malliksi ottamani "vanhat" uikkarit - onneksi malli oli mukana! Hieman ovat vielä reilut, n.3cm palasen voisi nappasta olkaimista veks. Ystävättäreni muuten mainitsi ohimennen käyneensä Po.Pin myymälässä ja nähneensä siellä uikkarit jotka näyttivät aivan Hertalta! Ja kappas, sellaisethan me juuri halusimmekin :)

Samalla kun kerta paikan päällä oltiin, piti saada täytettä ostoskassiin uikkarien kaveriksi. Alemyynneistä löytyi pusakka sekä body; body koossa 68cm joka ei siis montaa kertaa päälle ehdi, ehkäpä seuraavalle sitten.. Kuitenkin tummanruskeaa raitaa, tyylikästä!

Uutuuksiakin pääsin ihailemaan, raikasta raitaa! Vaaleanpunaista! Eli meitsi oli myyty. Vaikka olen vakuuttanut itseni siitä, että vauvanvaatteet eivät kaikkien fysiikan lakien mukaan voi säilyä tahrattomina, piti Hertalle kuitenkin saada vaaleanpunainen raitabody, herkku! Ehkä en käytä sitä jos syödään bataattia tai porkkanaa tai.. ehkä jos syödään niin syödään siististi? Millä helkkarilla saan noista 132419874 bodysta porkkana- ja bataattitahrat muuten irti???

Nyt olisi työn alla etsiä lyhythihaisia bodyja kesään. Muunmuassa. ;p

Ryhtisaarnaa ja kenkiä

Havahduin tuossa huvikseen nettiä selaillessani, että Hertalla ei ole kenkiä - ei parin paria! Vielä hän ei niitä tosin tarvitsekaan mutta kesän lopulla kun ensimmäisiä askeleitaan ottaa niin silloin. Jos seuraisin massaa ja ajattelisin maalaisjärjellä, ostaisin Tepsut. Ne ovat kovat ja tukevat, "nilkka ei nyrjähdä ja jalka pysyy suorassa" etseteraa. Vaan ei, maalaisjärki kuopattiin jo silloin kun opiskelin fysioterapeutiksi, joten kenkävalinnatkin ovat sen mukaiset joskin hyvin perustellut.

Yllättävän suuri osa tuki- ja liikuntaelinongelmistamme johtuu jalkaterien ongelmista; jalkaholvi romahtaa josta seuraa koko kehon ryhtiin muutos (aika loogista; kun yksi palikka tornissa vääntyy, muun tornin on kompensoitava tätä halutessaan pysyä pystyssä). Yllättävää on myös se, että syntyessämme ryhdissämme on kaikki potentiaali täydellisyyteen; jalkaterän ongelmat johtuvat kengistä joita käytämme. Tuetut kengät ja vaimennetut pohjalliset hoitelevat jalkaterän hommia niin hyvin, että jalka ns. passivoituu ja menettää ryhtinsä. Näin ollen mitä vähemmän jalkaterä saa tukea ja mitä vapaammin ja luonnollisemmin sen nivelet saavat joustaa, sitä parempi hallinta niihin kehittyy. Biomekaanisesti juoksussa mitattuna lisäksi koko keho altistuu voimakkaammalle kuormituspiikille silloin kun jaloissa on juoksulenkkarit; kuormitus on tasaisempaa juostessa paljain jaloin (kokeilepa vaikka, todennäköisesti juokset enemmän päkiöilläsi ja vaimennat näin tärähdystä, eli käytät jalkaterääsi oikein).

Toisinsanoen Hertta opettelee kävelemään barefoot-meiningillä. Sitä varten hankintalistalla on Feelmaxin pikkutossut, 45,90e on halpa hinta lapsen terveistä jaloista! Harmillista että värimaailma on vähän synkkä, vaihtoehtona nimittäin vain musta punaisilla höysteillä. Ja terveissä jaloissa terveet varpaat- myös varvassukkia täytyy tilailla ja katsoa miten niiden kanssa touhuaminen sujuu :)

 

Mutta mitä minun pitikään hehkuttaa ennenkuin aloin saarnaamaan ryhdistä... Crocsit! Talvellahan paljasjalkameininki ei onnistu, joten ehkä siihen vaiheeseen ne Tepsut sitten.. Mutta toppasaappaiden pitää olla söpöt ja laadukkaat, siispä tilasin Hertalle Crocsilta tällaiset suloisuudet:

 

Meinasin tilailla Crocseja enemmänkin, mutta en ole varma kokoasioista joten jätin haihatukset sikseen. Olen kuitenkin onnessani tästä orastavasta kenkämaniastani! Niitä seuraavaksi, jos vain löydän uusia laadukkaita tuttavuuksia (saa vinkata!).

Vauvan keittiössä, kiireellisenä äitinä

Olen koiraihmisenä huomannut sen miten omistajat huolehtivat koiriensa murkinoista ravintoarvoineen ja rasvalaatuineen suvereenisti paremmin kuin omistaan. En tee poikkeusta tässä asiassa: aloitan aamuni kahvilla ja n.3 tuntia tästä eteenpäin alan suunnitella aamupalaa ja sitä rataa. Näin ollen ei tullut yllätyksenä että vauvankin ruokavalion täytyy hipoa täydellisyyttä.

Hertta täyttää ylihuomenna 4kk ja hyvin aktiivisena vauvana tarvitsee vähän extra-apetta jotta jaksaa touhuta vanhaan malliin. Niinpä meillä käynnistyi MiniatureChef-meiningit ja valmistimme vähän soseita, ensimmäistä kertaa.

Bataatti- sekä porkkana-kukkakaalisosetta.

En väitä sosetehdasta erityisen vaivattomaksi,etenkään jos sulakkeet kosahtaa kaksi kertaa keittelyn aikana (kuka tumpelo on tunkenut liian pienen sulakkeen liedelle ja tunki vielä toistamiseen?). Kuitenkin tulos hymyilyttää ja periaatteessa olen hieman sitä mieltä että näitä asioita varten äitiyslomalla ollaan.

Tästä pääsenkin aiheeseen "kiireelliset ja väsyneet" kotiäidit. Tunnustan heti jääviyteni kirjoitella aiheesta sillä oma lapsilukuni ei esittelyä pahemmin kaipaa. Silti väittäisin että olen saanut maistaa jo äitiyden arkea; nukun toinen silmä auki ja herään pieneenkin inahdukseen vaikka Hertta nukkuisi sikeästi, arkilookkini muistuttaa harakanpesää, pikkuneiti määrää arjen kulkua täysin ja organisointikykyni on pahasti pakkasen puolella. Elämäntyylini on kuitenkin sellainen ettei se ole sallinut koskaan minun levätä  laakereillani, en tyydy sellaiseen; aina pitää olla projektia tai suunnitelmaa itsensä kehittämiselle. Kuulen toisinaan ihmettelyä "miten jaksat" tai "miten ehdit", johon on ihmeteltävä takaisin "miksi en?".

Arkeni on mielestäni ihana, välillä mutta äärimmäisen harvoin väsyttävä, yleensä aina kuitenkin antoisa. Siihen sisältyy kaksi koiraa, ratsastusta 4-5x viikossa, satunnaisia urheilutempauksia milloin missäkin, hääjärjestelyitä bridezillamaisella tyylillä ja työasioiden järjestelyä (yrittäjä...). Näiden lisäksi minulla todellakin on aikaa tehdä itse lapseni ruoat ja olla hänelle läsnä. Joskus on ehkä enemmän kyse priorisoinnista kuin mistään muusta, usein facebookin seinä on huolellisesti ammuttu täyteen päivityksiä, telkasta on ehditty seuraamaan lempisarjat ja samalla ollaan niin helkkarin kiireisiä! Kuitenkin ymmärrän jos lapsi on huonouninen, sairastelee, isä on hoitohaluiltaan passivinen tai muut oikeat ja oleellisesti hankaloittavat syyt. Itseään kuitenkin on moni huijaillut, kiire on toisinaan tarkoittanut nimenomaan kiirettä facebook-maailmassa ja sitä rataa.

Tässä kohtaa on pakko nostaa lippaa muutamalle tuttavalleni. Molemmat äitejä ja esimerkillisiä sellaisia. Toisella on vain kolme lasta, näiden lisäksi hän pitää kodin tikkutarkassa järjestyksessä ja repii aikaa SM-tason urheilureeniin: herättää aamuharjoittelullaan kukotkin eli ottaa ajan sieltä mistä voi. Toisella äidillä on kuusi lasta, siis KUUSI. Ja tästäkin huolimatta hän on monesti tarjoutumassa apukäsiksi missä tahansa asiassa. En ole kuullut heidän suustaan valitusta kiireestä tai väsymyksestä,  haluan itse tulla samanlaiseksi.

Ja takaisin asiaan. Tämä mamma lähtee nyt Po.Pin alemyynteihin. Adios! :)

Goodbye tunkkaiset kuosiähkyt, kevätkuosit tervetuloa!

Olen saanut nyt osapuilleen neljä kuukautta maistella konkreettista äitiyden onnea, vaikka nämä vauvasälä-neuroosit onkin alkaneet jo hyvissä ajoin raskausaikana. On vaan hennoisen turhamaista huomata haalineensa lumppua jos toisenlaista - ja tajuta ettei niitä tule koskaan käytettyä. Joko vaate ei olekaan käytännöllinen söpöydestään huolimatta, materiaali on jotenkin epäystävällinen vauvan iholle tai muuten  kuosi ei vain sovi Hertalle tai omille silmilleni. Ja päin vastoin jotkut Benettonin 3kpl 10e bodyt ovat päivittäisessä käytössä...

Nyt olen joutunut myöntämään sen etteivät vaaleat värit oikeastaan vauvan käytössä kovin järkeviä olekaan, nimittäin pastellisävyistä värimaalimaa ryhdittää nykyisin pirtsakat oranssit läikät ja raidat porkkanasoseesta. Mitä vaatteisiin muuten tulee, eräs äiti kuvasi nykyisen trendin aiheuttavan "kuosiähkyä". Mielestäni hyvin sanottu. Omaan makuuni iskee paljon paremmin yksi, vaikkakin isompi figuuri keskellä kangasta sen sijaan että olisi tykitetty pieniä toisiaan toistavia kuvia koko vaate täyteen. Ähkyksi. Yh!

Vaatetrendeissä selvästi suosiossa ovat ruotsalaiset brändit. Jos nimittäin arvaa että jokin uusi brändi on ruotsalainen, ei kannata vielä luottaa lottovoittoon intuitiollaan. Ihmeellisintä näissä sveduvermeissä on se, että ne näyttävät aivan samoilta keskenään! Paitsi miikkarit tietysti, ne ovat aivan oma lukunsa.

Odottelen kevätmallistoilta raikkautta kuten jo mainitsin. Sitä tulee ainakin Po.Pilta sillä vaaleanpunaista on näymmä tiedossa (ih, mitä sanoinkaan porkkanasoseesta? no jos en syötä sitä ne vaatteet päällä... ...). Meandin suhteen nöyrryn mielipiteissäni ja odotan mitä tuleman pitää, sillä konttausvaihetta varten olen saanut suositukset haaremihousuista joten sellaisethan täytyy hankkia. Toivon ettei malliston haaremit ole väriltään vihreät ja varustettu "suloisella oranssilla kettukuvalla". Lovely. Nyt raikasta, pirtsakkaa ja jotain uutta, tunkkaiset kuosiähkyt saisvat jo jäädä! Noh, jahka aikaa liikenee niin alan stalkkaamaan kevätmallistoja, kirjoittelen sitten perustellun kantani kevään vauvamuodista.

Esimerkki järkihankinnasta; Lippfishin suloinen heppamekko, kauhean käytännöllinen tämän ikäisellä ja etenkin näin talvella. Ostakaa pois.

Polarn O. Pyret!

Ah nam. Puoli vuotta tätä sai odottaa; Po.Pin alemyynnit! Hertalla olisi ristiäislahjaksi saatu lahjakorttikin mutta kun nettikauppa ei moista hyväksy niin täytyy uhrautua toiselle kierrokselle sitten myymälään vielä (voi ei! ;)). Po.Pilla hinta voi joskus kirpasta, mutta alepinnan lähestyessä 50 alkaa ajatus hamstraamisesta taas kutkuttaa.

Pakko ihan reunahuomautuksena vähän pohtia, nimittäin merkkinä Po.P on vakauttanut asemansa äitien keskuudessa, eittämättä.  Tuotelapuissa lukee kuitenkin made in millon missäkin ihmemaassa.. Onko sittenkään niin ekoa jos vaatteet teetetään siellä missä se halvimmin onnistuu? Tehdäänkö tämä edelleen laadusta tinkimättä? Vai onko minulta mennyt joku pointti ohi, esimerkiksi hyväntekeväisyys näiden valmistaja-maiden työllistäjänä? Tartuttakaa viisautta tännekin päin jos jollain on tietämystä asiasta.

Enivei mennääs taas asiaan: mitä Hertta tänään shoppaili. Muistetaan että Po.P on tyypillisesti naftia mitoitusta, ja Hertta-neitinen sattuu olemaan pitkänhuiskea likka niin ei haittaa vaikka alkuperäinen hamstrauskoko 74cm oli jo loppu näistä tuotteista - otettiin kokoa 80cm. Kuvittelin nämä päättäväisin mielin ensiaskeliaan ottavan Hertan päälle <3 Ja myös järkiostoksia; SUKKIA 7 paria. Tuntuu ettei kaupasta löydä niitä nimittäin ikinä, kivan näköisiä ja oikean kokoisia.

 Ja erityisen järkevät ostokset;

Mallistoista yleisesti ja lyhyesti

En ole koskaan tykännyt siitä että lapsia puetaan aikuismaisiin vaatteisiin, siksi tykkäänkin erityisesti esimerkiksi Lippfishin vaatteista; hintataso on kuitenkin sen verran kova että odottelen nousisko alepinnat vielä nykyisestä 30% (vinkit tervetulleita ;)). Mutta niin, sitten huomaan että Hertan vaatekaappiin on eksynyt aivan ylisöpö Espritin minihame; kuvan hame varmasti isompaa kokoa kuin meidän mini 68cm. Mutta järkeilin niin että hameita tytöllä pitää olla eikä pituus voi tuosta kauheasti kasvaa ettei jää kontatessa sitten polvien alle.

Odottelin kovasti Metsolan Miina ja Manu-mallistoa, mutta oikeastaan ne eivät kuosiltaan miellytä sittenkään toistaiseksi. Uusi mieltymykseni kuosien puolesta on Maxomorra, jonka vaatteisiin en ole vielä ehtinyt konkreettisemmin kuitenkaan tutustua. Toivoisin lastenvaatemarkkinoille pirteitä ja raikkaita sävyjä, sillä nyt mallistot ovat mielestäni jopa hieman tunkkaisia. Oranssin, ruskean, keltaisen ja vihreän sävyt eivät kyllä maistu minulle, etenkään yhdisteltynä. Perus punainenkin alkaa tulla jo korvista, jotain uutta kevätmallistoihin kiitos!

Hertan kuulumisia hieman; hän on oppinut kääntymään selältä vatsalleen (ikää 3,5kk). Käski myös kertoa terveisiä että hän kyllä yrittää aktiivisesti bloggailla mutta netin aleshoppailut vievät toistaiseksi melkein kaiken ajan :)

Reenikausi käynnistyi!

Nyt alkaa urheilijan arki, nimittäin uintireenit aina lauantai-aamuisin! Arki tärähti äitiäkin ihan päin näköä; aikaisin tämä lasten harrasteisiinkuskaamisrumba alkaa!

Kotona on kyllä ehditty harjoitella jo omassa ammeessa, rintauintia siinä ei mahdu kunnolla uimaan ja kylpytukikin rajoittaa ikävästi liikehdintää. Sukellusreenit suihkun alla, ei ihan vedä vertoja koralliriutoille mutta jostain se on lähdettävä.

Varsin oli kuitenkin ihana kokemus, Hertta polski kokonaisen puoli tuntia ja jaksoi saunoa vielä päälle (hallissa sekä suihku- ja pukutiloissa oli yllättävän viileää muuten). Äiti oli vähän turistina aluksi jotta mitä tehdään ja missä järjestyksessä, ja tulevaa helpottaakin huomattavasti se että uikkarit pukee vauvalle jo etukäteen päälle. Nyt tein morttivirheen ja taistelin nahkeaa ja märkää uikkaria Hertan päälle tovin. Muovifrotee suojasi kaukaloa jossa neiti matkusti allasosastolle.

Harjoiteltiin selällään uimista, vatsallaan uimista sekä pystyasennossa oloa (no olisko tämä vaikka joku poiju-asento :D?). Muutama leikkikin leikittiin, Hertta piti eniten tästä jossa hän sai yksin uida kunniakierroksen kaikkien keskellä, jokainen ui vuorollaan.

"Missä on Hertta? missä on Hertta?

Täällähän minä! Täällähän minä!

Mitä sulle kuuluu? Kiitoksia hyvää.

Uidaan pois, uidaan pois"

Hertan vuosisuunnitelma 2013

Uudenvuoden pileistä on selvitty, vuosi vasaanotettiin antaumuksella olkkarista käsin raketteja ihaillen, ja nyt on aika katsahtaa tulevaan vuoteen. Hertta on äidiltään perinyt suunnitelmallisuuden ja tekikin jo vuosisuunnitelmaa hieman :)

Tammikuu  Uintiharkat alkaa
Helmikuu Ystävänpäivä ja iskän synttärit
Maaliskuu 5kk-rokotukset. Äiti myöskin naamioi mut noidaksi ja antaa koristeltuja risuja käteen jotka mun pitää antaa muille. Ihme touhua.
Huhtikuu Ajattelin ottaa rennosti kun muut kuut on niin kiireisiä
Toukokuu Konttaan kovempaa kuin Pipsa-koira

Kesäkuu Aion uida, tai ainakin kastaa varpaat järviveteen
Heinäkuu Iskä ja äiskä menee häihin keskenään
Elokuu Pääsen ulkomaille!
Syyskuu 1v-kemut
Lokakuu Pakko alkaa olla jo kiltti, joululahjatoivelistan kirjoittaminen alkaa

Marraskuu Nyt ei todellakaan enää varaa töppäillä
Joulukuu Lahjakasa saapuu!!!

HAMMAS! Nyt Sophie the giraffe, näytä kaulasi!

Mitä Hertta haluaa, nälkä? vaippabisnekset? väsy? Ei, vaan minun tytölläni on hertsileijaa ensimmäinen HAMMAS! Ja ikää reilu 3kk! Ei muuta kuin purulelulaatikolle ja Sohvi esiin.

Ihastuttava brändi, kertakaikkiaan! Hertta tarvitsi tällaisen purulelun, viis siitä vaikka tällaisia saa eläinkaupan hyllystä seitsemän tämän yhden hinnalla.. Kaikilla trendikkäillä vauvoilla kuuluu olla Sophie the Giraffe ja piste.

Mutta toisaalta Herttahan sai tämän joulupukilta eli periaatteessa taloudellista haittaa tästä hankinnasta ei tullut lainkaan.

Onko se käynyt suussa kertaakaan? Ei. Onko sitä kiva vingutella? On. Onko se ihana ja söpö? On. Harmi että Pentikin pupupehmokin on Hertan mielestä puruleluna parempi, toistaiseksi.

Alehamstraamista; Ticket 2 heaven, Racoon, Reimatec...

Olen päässyt mielestäni hyvin jyvälle tähän äitimaailman olevinaan ekonomiseen ajattelumalliin - bullshit se on vain kätevä tapa saada isämaailma hyväksymään nämä hankinnat. Jos haalari on 40 pinnan alessa ja maksaa enää vain satasen, se on hyvä diili right? Netin suosituksiin hukkuu, yksi tykkää toisesta ja toinen yhdestä, äitimaailman versot joutuvat siis kaltaiseeni tilanteeseen helposti. Ei auta kuin kompromissi; hankitaan jokaista!

Nämä tuttavuudet ovat minulle siis uusia ja siksi olen niin pähkinöinä näistä (mistä kaikki muut puhuivat jo 10 vuotta sitten..). Let´s get started mitä hamstrasin ensi syksyä varten:

Reimatecin välikausihaalari, 74cm

Vastaa hyvin kokoaan ja pakko sanoa että tämä olikin yllätys - postipaketista paljastui nimittäin varsinainen herkku! Tutkaillessani haalarin ominaisuuksia hyrisin tyytyväisyyttäni, sen kestävyysominaisuudet osoittautuivat paremmiksi kuin monilla kilpailevilla merkeillä, vedenkestävyys (pilariarvo) 10 000 mm!

Racoon toppapuku

Näin tällaisen puvun tuttavan tyttövauvalla ja rakastuin. Tuollainen hiippahuppuinen sydänhaalari pitää meidänkin Hertan saada! Jäin lukemani puolesta siihen käsitykseen että Racoonin, entisen Cupcaken, puvut ovat mitoitukseltaan todella nafteja, ja näinpä tilasin suoraan koossa 86cm. Parempi liian iso kuin pieni, etenkin kun Hertta sattuu olemaan pitkänhuiskeaa mallia (ei ainakaan äidin peruja tämä, terveisin 163cm persjalkainen). Mutta eipä olekaan enää naftia mitoitusta, itseasiassa todellakaan, vaan Racoon on tainnut liittyä haalarien stereotyyppeihin ja ainakin tämä tuntuu reilulta mitoitukselta.

Ticket 2 heaven

Oukei, ensimmäinen liike mihin rakastuin; Ticketin oma nettikauppa. Ainakin joulun alla tilaamani tuotteet toimitettiin ilman toimituskuluja, suoraan ovelle. Odottelen vielä yhtä pakettia sieltä (joka on sarjassaan neljäs, hups), enkä kehtaa ehkä enää sen jälkeen naamaani sille kuljetusfirmalle juuri näyttää. Ensimmäinen paketti, jonka toimitusta piti hieman järjestellä kun en ollut kyseisenä aikana kotona, kustansi minulle sisältöineen huikeat 25 euroa ja Ticketille varmaan vähintään saman verran. Tässä paketissa olivat ihanat toppatöppöset, jotka ovat muuten mitoitukseltaan melko reiluja. Toisaalta en tykkää tyköistuvia vauvalla käyttääkään että jaloilla on tilaa riittävästi, tossut eivät saa puristaa. Töppösiä ofkoos kahdet tsipaleet; toiset täksi kevääksi ja toiset ensi syksyksi.

Ticketin thepakkosaada-tähtipuku ja ettei yksin tarvitse matkustaa niin...

Myöhästyin Ticketin joulukalenterin siitä luukusta, josta olisi voinut ostaa tähtipuvun naurettavan halvalla - puoleen hintaan. Joku kuuli kiroiluni koska tadaa - nettikauppaan saapuivat alet josta tähtipuvun adoptoin meillekin. Tähtipuvun otin koossa 80cm, ah nam! Olisin halunnut ehkä ruskean, sen olisi voinut säästää seuraavallekin käyttäjälle jos vaikka poika siunaantuisi, koska todennäköisesti vaatemaniahan laantuu ensimmäisen lapsen jälkeen eikö vain ja todellakin käyttäisin Hertan perintöpukua sitten seuraavalla..... Tähtipuvun kanssa meille matkustaa myös unikkokuosinen babybaggie-haalari koossa 86cm, älkää kysykö miksi.

Sokerina pohjalla Ticketin windfleece koossa 74cm... Ja sitten ei enää muuta :)

Ruskovilla, ylellistä ja niin luonnollista

Taannoin ajelin Hertan kanssa pitkin maaseutuja, ja tulimme poikenneeksi Artjärvellä Ruskovillan tehtaanmyymälässä. En todellakaan ole koskaan ymmärtänyt minkäänsortin villahaalareiden päälle, mielessä lähinnä se nukkaantunut tummansininen kauhistus, hikipuku, minkä itse omistin lapsena. Ekoajattelu ei niinkään ole minun juttuni, mutta nämä tuotteet ovat toden teolla lasta helliviä!

Kuinka ollakaan, Ruskovillan tuotteet veivät mennessään. Hertan piti saada
- Silkkinen vauvanmyssy
- Silkkinen kypärämyssy
- Vauvatumput joissa silkkivuori
- Villahaalari
- Silkkipeite
- Hirssiakanatyyny
- Lampaantalja

Ostin samaisesta tehtaanmyymälästä myös Sonettin villanpesuaineen, joskin tekstiilialaa opiskellut ystävättäreni luennoi minulle villan sekä silkin ominaisuuksista ja hoitamisesta;

"Kannattaa hankkia se hoitoainekin. Muistaakseni tilasin itse viimeksi Hyvinvoinnin Tavaratalosta. Äläkä liiottele pesun kanssa
Villa (kuten myös silkki) puhdistaa itseänsä kunnolla tuulettamalla; tällanen kosteahko ilma on loistava puhdistusilma. Liikaa pesemällä, vaikka villapesuaineellakin, pesee sen villan lanoliinin l. rasvan pois ja se on just se mikä villasta tekee loistavan materiaalin.
Siinä hoitoaineessa puolestaan on lanoliinia, jota villakuitu imee itseensä käsittelyn aikana."

Myssyt ovat ihanan tuntuisia iholla, vauvanmyssykin olisi todennäköisesti sitä edelleen ellen olisi vahingossa tuupannut sitä 60 asteen pesuun lakanoiden seassa. Tumput ovat itsessään talvea ajatellen kylmät, mutta Hertta on käyttänyt niiden päällä tavallisia villatumppuja vielä. Villahaalari on toppapuvun alla liian kuuma ainakin vaunu-unille, tosin Hertan vaunuissa on lampaantalja pohjalla lämmittämässä Finlaysonin aappapussissa. Nollakeleissä Hertta nukkuu pelkässä villahaalarissa - pitää tytön lämpöisenä eikä hiosta.

Silkkipeite on aivan loistava ja ylellinen ihanuus, sen kaveriksi hankkimani hirssiakanatyyny sen sijaan täysi turhake mutta on ajanut joskus asiaansa vauvan tukemisessa imetyksen aikana. Jotkut vauvat rauhoittuvat unille paremmin jos esimerkiksi jalkojen päälle laittaa pienen painon, tavan jyväpussi käy tähän hommaan hyvin (ja sen voi myös lämmittää), mutta myös hirssiakanatyyny sopii tähän tarkoitukseen.