Vauvan keittiössä, kiireellisenä äitinä

Olen koiraihmisenä huomannut sen miten omistajat huolehtivat koiriensa murkinoista ravintoarvoineen ja rasvalaatuineen suvereenisti paremmin kuin omistaan. En tee poikkeusta tässä asiassa: aloitan aamuni kahvilla ja n.3 tuntia tästä eteenpäin alan suunnitella aamupalaa ja sitä rataa. Näin ollen ei tullut yllätyksenä että vauvankin ruokavalion täytyy hipoa täydellisyyttä.

Hertta täyttää ylihuomenna 4kk ja hyvin aktiivisena vauvana tarvitsee vähän extra-apetta jotta jaksaa touhuta vanhaan malliin. Niinpä meillä käynnistyi MiniatureChef-meiningit ja valmistimme vähän soseita, ensimmäistä kertaa.

Bataatti- sekä porkkana-kukkakaalisosetta.

En väitä sosetehdasta erityisen vaivattomaksi,etenkään jos sulakkeet kosahtaa kaksi kertaa keittelyn aikana (kuka tumpelo on tunkenut liian pienen sulakkeen liedelle ja tunki vielä toistamiseen?). Kuitenkin tulos hymyilyttää ja periaatteessa olen hieman sitä mieltä että näitä asioita varten äitiyslomalla ollaan.

Tästä pääsenkin aiheeseen "kiireelliset ja väsyneet" kotiäidit. Tunnustan heti jääviyteni kirjoitella aiheesta sillä oma lapsilukuni ei esittelyä pahemmin kaipaa. Silti väittäisin että olen saanut maistaa jo äitiyden arkea; nukun toinen silmä auki ja herään pieneenkin inahdukseen vaikka Hertta nukkuisi sikeästi, arkilookkini muistuttaa harakanpesää, pikkuneiti määrää arjen kulkua täysin ja organisointikykyni on pahasti pakkasen puolella. Elämäntyylini on kuitenkin sellainen ettei se ole sallinut koskaan minun levätä  laakereillani, en tyydy sellaiseen; aina pitää olla projektia tai suunnitelmaa itsensä kehittämiselle. Kuulen toisinaan ihmettelyä "miten jaksat" tai "miten ehdit", johon on ihmeteltävä takaisin "miksi en?".

Arkeni on mielestäni ihana, välillä mutta äärimmäisen harvoin väsyttävä, yleensä aina kuitenkin antoisa. Siihen sisältyy kaksi koiraa, ratsastusta 4-5x viikossa, satunnaisia urheilutempauksia milloin missäkin, hääjärjestelyitä bridezillamaisella tyylillä ja työasioiden järjestelyä (yrittäjä...). Näiden lisäksi minulla todellakin on aikaa tehdä itse lapseni ruoat ja olla hänelle läsnä. Joskus on ehkä enemmän kyse priorisoinnista kuin mistään muusta, usein facebookin seinä on huolellisesti ammuttu täyteen päivityksiä, telkasta on ehditty seuraamaan lempisarjat ja samalla ollaan niin helkkarin kiireisiä! Kuitenkin ymmärrän jos lapsi on huonouninen, sairastelee, isä on hoitohaluiltaan passivinen tai muut oikeat ja oleellisesti hankaloittavat syyt. Itseään kuitenkin on moni huijaillut, kiire on toisinaan tarkoittanut nimenomaan kiirettä facebook-maailmassa ja sitä rataa.

Tässä kohtaa on pakko nostaa lippaa muutamalle tuttavalleni. Molemmat äitejä ja esimerkillisiä sellaisia. Toisella on vain kolme lasta, näiden lisäksi hän pitää kodin tikkutarkassa järjestyksessä ja repii aikaa SM-tason urheilureeniin: herättää aamuharjoittelullaan kukotkin eli ottaa ajan sieltä mistä voi. Toisella äidillä on kuusi lasta, siis KUUSI. Ja tästäkin huolimatta hän on monesti tarjoutumassa apukäsiksi missä tahansa asiassa. En ole kuullut heidän suustaan valitusta kiireestä tai väsymyksestä,  haluan itse tulla samanlaiseksi.

Ja takaisin asiaan. Tämä mamma lähtee nyt Po.Pin alemyynteihin. Adios! :)