Motoriikkaneuvola

Mietin itse paljon sitä miten vauvan tulisi missäkin ikävaiheessa liikkua ja toimia. En ota asiasta paineita jos minun lapseni ei nyt juuri satu olemaan motorisesti huippulahjakas, mutta lähtökohtaisesti mielenkiinnosta haluaisin tietää. Neuvolasta ei välttämättä saa ohjeistusta tai tietoa muuten kuin suuntaa antavasti, onko perimmäinen syy sitten tiedon vai uskalluksen puute sillä moni äiti varmasti huolestuu turhaan jos oma vauva nyt vain sattuu kehittymään eri tahtiin kuin muut. Ja tämä eritahtisuus on sääntö, normaalia ja täysin ok sekä piste.

Jossain kohtaa blogiani möläytin jo olevani ammatiltani fysioterapeutti. Pelkästään se ajaa minut utelemaan vauvan kehitysvaiheista alan asiantuntijoilta. Puoliksi maalaisjärjellä puoliksi ammatillisin aivoin ajateltuna pidin hyvänä asiana sitä että Hertta vaikutti varsin jämäkältä tytöltä, lenskari-asento onnistui haparoimatta hienosti! Minulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus saada kädestäpitäen-opastusta alan ammattilaiselta; lastenfysioterapeutilta.

Ensinnäkin leveilin Hertan taidolla kääntyä vatsalta selälleen, ja haloo opittiin se jo parin viikon iässä. Tämä ei kuitenkaan ole varsinainen taito sinällään vaan enemmänkin kellahtamista painovoiman ja pään yhteistyön tuloksena. Eihän pyllähtämistäkään kutsuta istuutumiseksi!  Fysioterapeutin mukaan Hertta myös todellakin oli jämäkkä; mutta tämä ei välttämättä olekaan niin hyvä asia kuin miltä puhekielessä kuullostaa (ja jälleen ei hyperventilaatioita; tämäkin on nor-maa-li-a). Sain ohjeistuksen miten Herttaa tulee käsitellä jotta keho rentoutuisi, kantoasennoista lähtien. Möläytin ääneen ajatuksen hyppykiikusta, mutta se aktivoisi jäykkyyttä ennestään joten Hertan tyyliselle jäpittäjälle se ei sovi. Muutenkin mietin, pohjaamatta tätä yhteenkään tutkimukseen, että vauvan luut ovat hyvin elastisia vielä, ja kun tähän lisätään nivelten yleinen taipumus provosoitua tärähdyksestä, niin en tiedä onko hyppykiikku loppupeleissä hyvä asia lainkaan. Lähden siitä ajatuksesta, että lapsi tekee asioita siinä tahdissa kuin osaa; silloin nivelet, luut, ligamentit ja lihakset ovat kehittyneet riittävästi jotta toiminta on biomekaanisesti oikeanlaista. Luonto on fiksu eikä opeta asioita ennenkuin tuki- ja liikuntaelimistö sekä motoriset taidot ovat riittävän kehittyneet. Motoriikan kehityshän on melkoista hienosäätöä; yhdenkin kehitysvaiheen jäädessä pois lapsesta tulee kömpelömpi (lue lisää; Gallahue & Ozmun: Motor Development). Näin ollen esimerkiksi hyppykiikussa olemisen kyseenalaistan; jos lapsen keho olisi siihen valmis, lapsi osaisi hyppiä itsekseenkin.

 Kuten siis sanoin, Hertta on tyypiltään jämäkkä vauva. Kuitenkin ensimmäiset  opittavat taidot vaativat keholta koukistumista; sekä vatsalleen että selälleen kääntyminen tapahtuu vartalon koukistuksen kautta. Jos vauva on kovin ojennusvoittoinen ja haluaa vain ojentua, ei kääntyminen onnistu. Minulla ei ole nyt muita kokemuksia kuin oma Herttani, mutta kun aloin käsitellä Herttaa tavalla jolla minua neuvottiin, huomasin vauvan rentoutuvan ja jäpittäminen väheni. Näin ollen myös seuraavan motorisen taidon, vatsalleen kääntymisen, harjoittelu alkoi. Hertta oppi kääntymään vatsalleen 3kk iässä. En halua motoriikan harjoittelun olevan hätiköintiä vaan jokainen vaihe erikseen ja rauhassa, en siis todellakaan tavoittele sitä että Hertta olisi jatkuvasti motoriikaltaan "ylikehittynyt" jos näin voisi sanoa. Tämä vain esimerkkinä hyödystä jota lastenfysioterapeutilla käyminen meille toi; muuten ihailisin edelleen vauvan lenskari-asentoa ja varmaan hypyttäisin Herttaa hyppykiikussa koska hän todennäköisesti touhukkaana myös pitäisi siitä.

Suosittelen lastenfysioterapeutilla käymistä jokaiselle jota vauvan kanssa jumppaaminen ja motoriseen kehitykseen perehtyminen kiinnostaa. Vauvalla ei siis tarvitse olla  minkäänlaista varsinaista "ongelmaa" liikkumisen suhteen, enemmänkin motoriikkaneuvolan tapaista tarkoitan. Tässä vielä kuvia Hertan fysioterapiasta, kuvissa sekä videossa Hertta piirua vajaa 4kk ikäinen. Kuvissa mukana lastenfysioterapeutti Hanna Heinonen /Fysio Move Nastola.

Riisuminen ja pukeminen sylissä kehittävät motoriikkaa

Kääntymisen harjoittelua

Kurottelua korkeuksiin :)

Hertan mielestä jumppaaminen on kivaa, fysioterapeutille voi kertoilla samalla sitäpaitsi kuulumisia :)